Kolme myyttiä
Siirtolaisuuteen ja karkotuksiin liittyy paljon väärää tietoa.
- Karkotettavat ovat rikollisia
Ei pidä paikkaansa. Suurin osa maastapoistettavista ei ole syyllistynyt rikokseen. He ovat tavallisia ihmisiä, miehiä, naisia ja lapsia, jotka eivät ole onnistuneet saamaan oleskelulupaa. Rikollisia tässä joukossa toki on, kuten kaikissa muissakin ihmisryhmissä.
Lähde: www.migri.fi
- Karkotukset vähentävät ihmisten liikkumista
Väärin. Vaikka Euroopan maat ovat vuoden 2000 alusta jatkuvasti kiristäneet rajavalvontaa, ihmisten liikkuminen on vain lisääntynyt. Mitä vaikeampi Eurooppaan on tulla, sitä vaarallisempiin tilanteisiin siirtolaiset joutuvat.
Euroopan Unionin jäsenmaat ovat vuodesta 2000 käyttäneet siirtolaisten maastapoistamiseen 11,3 miljardia euroa. Samaan aikaan turvaa hakevat ihmiset ovat maksaneet Eurooppaan pääsystä epävirallisia reittejä pitkin 16 miljardia euroa.
Lähde: www.themigrantfiles.com
- Pakolaiset tulevat Euroopalle kalliiksi
Väärin. Pakolaiset eivät ole taloudelle taakka, päinvastoin. Eurooppaan tulleiden pakolaisten vastaanottamiseen ja kotouttamiseen käytetyt rahat palautuvat yhteiskunnalle lähes kaksinkertaisina viidessä vuodessa. Pakolaiset hyödyttävät uusien asuinmaittensa talouksia monilla tavoin: työpaikkoja syntyy ja palvelujen ja tavaroiden kysyntä lisääntyy, ja heidän palkoistaan karttuu veroja ja eläkemaksuja.
Lähde: YLE ja Open Political Economy Network
MIKÄ ON KARKOTUS?
ENTÄ SÄILÖÖNOTTOKESKUS?
MIKSI ULKOMAALAISIA KOHDELLAAN NÄIN?
Valtiot valvovat rajojaan ja päättävät, ketkä saavat olla valtiossa, ketkä eivät. Rajavalvonta tiukentuu, koska eurooppalaiset ovat äänestäneet päättäjiä, jotka haluavat kiristää oleskelulupaehtoja ja siten vaikeuttavat ulkomaalaisten asemaa. Nyt Suomessakin eletään tiukan rajakontrollin aikaa.
Europan unionin jäsenmaiden sekä Schengen-maiden kansalaisilla on oikeus liikkua alueen sisällä. EU:n ulkopuoliselta saapuva ihminen tarvitsee oleskeluluvan tai viisumin. Lupaa on vaikea saada ja moni elää Suomessa ja Euroopassa ilman sitä paperittomana.
Arvioiden mukaan paperittomia on Euroopassa kahdesta kahdeksaan miljoonaan, Suomessa joitakin tuhansia. Myös moni oleskeluluvan saanut henkilö pelkää menettävänsä sen. Oleskelun epävarmuus luo huolta ja vaikuttaa myös läheisiin.
Kohdatessaan ilman oleskelulupaa elävän ihmisen, poliisi pidättää hänet ja viedä hönet säilöönottokeskukseen. Sieltä henkilö ohjataan maasta pois, joko alkuperäiseen kotimaahan tai johonkin muuhun maahan, jossa hän on oleskellut.
Suomessa on kaksi säilöönottokeskusta, Helsingin Metsälässä ja Joutsenon Konnunsuolla. Olot ovat vankilamaiset, kalterit ja piikkilangat estävät ihmisten ulospääsyn. Säilössä pidetään myös lapsia. Sieltä alkaa monen ihmisen karkotus.
Viranomaisilla on maastapoistamiselle on useita nimiä. Sanalla käännytys viitataan ihmisiin, joilla ei ole koskaan ollut oleskelulupaa. Karkotuksella tarkoitetaan ihmisiä, joiden oleskelulupa on umpeutunut. Lopulta kyse on aina ihmisten vastentahtoisesta häätämisestä, karkottamisesta ja niistä voi puhua samana ilmiönä.
KUINKA PALJON?
Viime vuosina EU-maat ovat karkottaneet alueeltaan noin Jyväskylän asukasluvun verran ihmisiä. Euroopan unionin rajaturvallisuusviraston mukaan vuonna 2015 Euroopasta poistettiin 175 200 ihmistä.
Suomesta poistettiin vuonna 2015 Maahanmuuttoviraston mukaan 3878 ihmistä ja poliisin mukaan 3180 ihmistä.